Tallissa on hiljaista. Siivoan tammani karsinaa. Viereisessä karsinassa vanha pappa, tumma ja sympaattinen ruuna heräilee, pörisee ja katselee minua karsinan kaltereiden välistä. Toivotan sille hyvät huomenet. Jatkan karsinani puhdistusta, talikko heiluu. Oven suuhun hiippailee tallikissamme. Hetken siinä katselee touhujani ja kiinnostuu talikostani. Vaanii. Takapuoli heiluu. Ja sitten....nopealla loikalla kissa hyökkää talikkoni kimppuun. Naurahdan. Voi sua. Alkaa talikkoleikki. Siirrän vaivihkaa talikkoa, kissan silmät suurenevat, se ottaa vaanimisasennon jälleen. Ja taas on aika hyökätä kohti talikkoa. Hymyilen. Laskeudun alas rapsuttamaan kissaa. Kuuluu pieni kehräys. Kissa nousee takajaloilleen ja hamuaa kummallakin tassullaan käsivarttani. Yhtäkkiä se nousee kättäni pitkin syliini. Jää siihen hetkeksi. Nauttii. Rapsuttelen sitä. Kehräys vain kovenee. Krrrrrrr..... Se nousee hieman ja kiipeää hartioilleni, puskee kovasti päällään korvaani ja poskeani. Miten pehmeä kissan turkki onkaan. Kiipeää ylemmäksi ja painautuu niskaani ja kehrää korvaani. Siihen se jää. Vaikka nousen ja jatkan töitäni, kissa pysyy olkapäälläni ja katselee kun jatkan siivoamista. Kissa terästäytyy, huomaa jälleen liikkuvan talikon maassa. Hiljaa laskeutuu olkapäältäni ja tutkailee. Laskeudun hieman, kissa pudottautuu maahan. Jatkan töitäni. Talikkoleikki alkaa jälleen. Hymyilen. Saan karsinan putsattua, vien talikon ja kottikärryn pois. On aika lähteä. Kissa katselee lähtöäni tallikäytävällä, naukaisee kuin sanoakseen hei vaan ja nähdään taas. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti