Oi tätä auringon lämpöä, oi tätä kirkkauden määrää.
Oi tätä värien loistoa, vaan miks en mä nauti...
Niin alkoi kesälomani aurinkoisen lämpimissä tunnelmissa, kunnes ensimmäisen lomaviikon lopulla lomani peittyi kylmään ja jäätävään tuuleen jonka puhalsi luokseni vanha tuttavani Lomanpilaaja.
Olisihan se ollutkin liikaa pyydetty, että olisin saanut edes yhden loman viettää iloiten ja nauttien.
Vaan kun ei niin ei. Tällä erää
Lomanpilaaja toi viestiä uudesta työpaikastani, johon juuri olin valittu, aprillia et pääsekään töihin. Enhän toki ollut jo suunnitellut tulevaa, enhän toki ollut jo tehnyt uusia ratkaisuja tulevaisuutta varten... oi miksi oi miksi menen aina halpaan ja suunnittelen elämääni liikaa
? Se on niin väärin
! Vaikea vuoteni vaikeutui jälleen, koetellaan, vaan ei kohta jaksa taakkaa kantaa ihmislapsi.
Kuluttavaa elämää tämä ainainen ylämäen kapuaminen ja alamäkeen luisuminen. Se on niin väärin
! Voi kun jaksaisi kerätä päivästä ne ilon sekunnit ja kasata niistä turvaverkkoa johon voisi taas hypätä kun seuraava koetus astelee eteen.
Sillä sellainenhan tulee taas. Kun seuraava lomani alkaa, niin kyllähän se
Lomanpilaaja tulee varmasti käymään ovellani ja astelee uljaasti koputtamatta sisään!
