Kiitos vai ei kiitos?

Kello raksuttaa. Katselen nojatuolistani ulos. Lasken sukkaneuleeni syliini. Iltapäivän oranssi auringon valo heijastuu pihan mäntyihimme. Näen kuinka Teini tulee kotiin. Ei tervehdi. Menee keittiöön, huomaa juuri uunista otetun ruuan, syö, vie tiskit altaaseen ja poistuu. Ei kiitosta. Menee huoneeseen, kuuluu tasainen jumputus, musiikki soi kovaa. Pieni sana, kiitos, mutta ei, se ei kuulu enää Teinin sanavarastoon. Mihin on hävinnyt kohteliaisuus, välittäminen, toisten huomioiminen? Itselläni on paha olo, tekisi mieli käydä keskustelemassa asiasta, mutta korvissa soi kehoitukset, jospa et kasvattaisi kun et ole Teinin äiti. Huokaisen. Otan sukka tekeleeni ja jatkan neulomista. Vilkaisen ulos. Aurinkokin on poistunut.

Hajamielinen mummo

Seison kyläkauppamme kassajonossa. Edessäni laittelee hihnalle tavaroitaan pieni mummo höpötellen kuulumisiaan kassaneidille. Kassaneiti vastailee ystävällisesti mummolle. Mummo kaivelee yksitellen ostoskoristaan ostoksiaan hihnalle, kääntelee niitä ja aina välillä jää mietiskelemään. Jaaaa... mutta se voi unohtui, tokaisee mummo ja lähtee kipittämään kohti voihyllyä. Onneksi kauppamme on pieni, ei siksi että voin hakemiseen kuluisi liikaa aikaa vaan että mummolle ei tule niin pitkää kävelymatkaa. Sieltä hän nyt tuleekin, mukaan oli lähtenyt myös vissy pullo, papalle. Kassaneiti vetäisee vielä voin ja vissyn kassalaskuun. Itse laittelen jo omia ostojani valmiiksi hihnalle. Seuraan tilannetta. 15 euroa, sanoo kassaneiti. Mummo kaivelee lompakkoaan, nuolaisee kurttuisia sormiaan ja ottaa setelin lompakosta kassaneidille. Juuri kun neiti oli sitä ottamassa huomaa mummo, ai väärä seteli, vaihdetaanpas toiseen. Mummo nuolaisee jälleen sormiaan ja ottaa isomman setelin lompakosta ja ojentaa sen kassaneidille, joka rahastaa mummon ostot loppuun ja antaa vaihtorahat ja kuitin. Mummo jää miettimään, jaaa... mutta se muovikassi. Huomaan kassaneidin poskipielien kiristyvän, silti hymyillen hän sanoo minulle, ojentaisitteko yhden kassin. Annan muovikassin hänelle ja hän ojentaa sen mummolle. Mummo alkaa kaivelemaan kolikkokukkaroaan, paljonkos..... kassaneiti sanoo ystävällisesti mummolle, rahastetaan rouva seuraavalla kerralla sitten, ei tarvitse maksaa. Mummo katselee neitiä, noh... jos sitten niin. Mummo laittelee hitaasti mutta varmasti ostoksiaan kassiinsa. Huomaa ettei sitä muovikassia nyt sitten olisi tarvittukkaan, taittelee sen kauniisti kassiinsa. Mutisee sitten itsekseen, jaaaa...mutta missäs minun kotiavaimeni... Hymyilen. Mietin jotta olenkohan sitä itsekkin joskus yhtä hajamielinen vanha mummo. Kassaneiti aloittaa omien ostojeni vetämisen kassakoneelle. Hän hymyilee minulle, hymyilen takaisin. Näen syrjäsilmällä vielä pienen mummon, siellä hän nyt menee, potkuttele Eslallaan eteenpäin, toivottavasti on pappa kotona avaamassa mummolle ovea.

Tallikissa

Tallissa on hiljaista. Siivoan tammani karsinaa. Viereisessä karsinassa vanha pappa, tumma ja sympaattinen ruuna heräilee, pörisee ja katselee minua karsinan kaltereiden välistä. Toivotan sille hyvät huomenet. Jatkan karsinani puhdistusta, talikko heiluu. Oven suuhun hiippailee tallikissamme. Hetken siinä katselee touhujani ja kiinnostuu talikostani. Vaanii. Takapuoli heiluu. Ja sitten....nopealla loikalla kissa hyökkää talikkoni kimppuun. Naurahdan. Voi sua. Alkaa talikkoleikki. Siirrän vaivihkaa talikkoa, kissan silmät suurenevat, se ottaa vaanimisasennon jälleen. Ja taas on aika hyökätä kohti talikkoa. Hymyilen. Laskeudun alas rapsuttamaan kissaa. Kuuluu pieni kehräys. Kissa nousee takajaloilleen ja hamuaa kummallakin tassullaan käsivarttani. Yhtäkkiä se nousee kättäni pitkin syliini. Jää siihen hetkeksi. Nauttii. Rapsuttelen sitä. Kehräys vain kovenee. Krrrrrrr..... Se nousee hieman ja kiipeää hartioilleni, puskee kovasti päällään korvaani ja poskeani. Miten pehmeä kissan turkki onkaan. Kiipeää ylemmäksi ja painautuu niskaani ja kehrää korvaani. Siihen se jää. Vaikka nousen ja jatkan töitäni, kissa pysyy olkapäälläni ja katselee kun jatkan siivoamista. Kissa terästäytyy, huomaa jälleen liikkuvan talikon maassa. Hiljaa laskeutuu olkapäältäni ja tutkailee. Laskeudun hieman, kissa pudottautuu maahan. Jatkan töitäni. Talikkoleikki alkaa jälleen. Hymyilen. Saan karsinan putsattua, vien talikon ja kottikärryn pois. On aika lähteä. Kissa katselee lähtöäni tallikäytävällä, naukaisee kuin sanoakseen hei vaan ja nähdään taas.

Ollakko vaiko eikö olla?

Talossamme kasvaa Teini. Miten vaikeaa se varmasti onkaan olla Teini nykyaikana uusioperheessä. Auktoriteettejä testaillaa, rajoja yritetään murtaa. Koulukin pitäisi hoitaa. Pahaa oloa. Välillä hyvää oloa. Kiittämättömyyttä. Välinpitämättömyyttä. Tunteet on sekaisin, vuoroin ollaan äidillä vuoroin isällä. Missä Teinin koti on? Kaverit ja muut ihmissuhteet sekoittavat Teinin korttipakkaa. Sekavaa. Tuskaa. Kapinaa.
Katselen vierestä. En puutu. Katselen. Puutuin kerran, vastattiin Teinin suvusta napakasti, älä komenna!  Älä kasvata! Älä puutu, et ole hänen äiti!! Tuntuu pahalta. Mikä minä olen? Olenko mitään? Tälle Teinille en enää mitään, vain kämppis, toveri joka jakaa saman talon. Toveri joka sanoo vain hei, hyvästi ja näkemiin. Toveri joka vain toivoo Teinille parasta. Yritä selvitä. Ehkä olen Teinille vielä joku päivä jotain....ehkä.

Syksyn lehdet

Runoelma vuodelta 1994

Maa on täynnä syksyn lehtiä

tämän vuoden uusia painoksia.

Ei kukaan niitä korjaa pois

vaikka talteen ne ottaa vois.

Ne maahan tiukasti jämähtää

kun paksun lumen alle ne jää.

Kevät lumen pois sulattaa

kasan märkiä lehtiä paljastaa.

Niitä hetken hiljaa katselen

- ne on niitä viime vuoden painoksia,

mä ajattelen.

Aamutalli

Avaan narisevan tallin oven. Kuuluu tuttua hörinää. Laitan valot päälle. Hörinä ja pörinä kovenee, karsinat kolisevat kun jyhkeät eläimet nousevat yöuniltaan. Kävelen tallikäytävää pitkin kohti omaa valko-harmaata tammaani. Tamman matala hörinä toivottaa hyvät huomenet. Silmät sirrillään se katselee emäntäänsä ja heinä annostaan. Hetken mietittyään se aloittaa tutun aamuvenyttelynsä. Kuin kissa se asettelee etujalat pitkälle eteen ja muhkea takapuoli pitkälle taakse ja veeeeenytteleeee. Hymyilen, näen kuinka tamma nauttiii. Seuraavaksi vuorossa vielä takajalkojen ojennus piiiiitkälle taakse. Noin. Vielä vilkaisu hörökorvin emäntää jonka jälkeen turpa hamuaa jo ensimmäistä heinätuppoa. Kuuluu tasainen rouskutus. Haen vielä rehu ja leipäannoksen. Ja voi kun se onkin hyvää, innoissaan tamma ahmii aamupalaansa. Sillä aikaa harjailen irtoturpeita turkista ja tutkailen vielä jalat ja kaviot. Loimi päälle. Tamma hamuaa viimeisen heinän korren ja kurkkii karsinan ovi aukosta. Joko mennään ulos? Rapsutan korvan takaa. Joo, mennään.

Sunnuntai aamu

On sunnuntai aamu, katselen ikkunasta ulos talvisen pakkasaamun siniharmaata hetkeä. Kaunista. Aurinko alkaa nousta, taivaanranta heloittaa jo oranssin ja purppuran väreissä. Pelloilla usva tanssii aamutanssiaan lumihangen päällä. Kylän raittia potkuttelee mummo potkukelkallaan kassi vinhasti heiluen, posket yhtä punaisina kuin talvinuttunsa, kasvoillaan iloinen ilme. Mihin lie menossa jo tähän aikaan? tuumaan, naapuriin aamukahveelle arvatenkin ja kassissa jo aamutuimaan leivottua nisua. Hymyilen. Kahvi tuoksuu, avaan Hesarin ja siemaisen kahvia.

 

 

Kipuilua

Kuvassa kipuni, tuo paholainen....

Kipu, tuo ärsyttävä seuralainen. Mistä se tähän kroppaani on tunkeutunutkin? Kun istun, se tökkii selkääni tikarillaan kasvoillaan ilkikurinen ilme. Kun kävelen, se tökkii joka askeleella, aivan kuin hoputtaen. Kun seison, se ikäänkuin hiljenee odottamaan, josko pienen liikkeen tekisin johon voisi vähän tökkiä, turhautuu odottelemaan ja tökkäisee oikein kunnolla. Kun makaan ja rentoutan selkääni, se jälleen hetkeksi hiljenee, ihmettelee, odottaa, kyllä se kohta kääntyy niin pääsen tökkäämään. Yritän huumata sitä lääkkeillä, hetkeksi se pökertyy, mutta kuin ihmeen kaupalla se herää uskomattoman nopeasti ja tökkäisee ja muistuttaa olemassa olostaan ja virnistää, siitäs sait, minuun ei sun lääkkeet tepsi. Eikö se koskaan luovuta, eikö se jo voisi poistua tästä kropastani?

Kirjoitelmia

Yleisön pyynnöstä jatkan kirjoitteluani, keräilen tähän blogiini inspiraattioni tuloksia :)