Sunnuntai aamun rauhaa

Herään, vanha koiramme ei meinaa päästä sängystä alas. Nostan sen lattialle. Yritän vielä hetken nukkua. Selkä ilmoittaa, että nyt on noustava, eiköhän tämä makoilu riitä tälle erää. Nousen ja keittiössä laitan kahvin tippumaan. Vetäisen toppahaalarin päälle ja menen koiran kanssa ulos. Postilaatikolta nappaan sunnuntain Hesarin kainaloon, harjaan vielä pakkaslumet pois rappusilta, huhuilen koiraa tulemaan sisään. Sieltähän se jo juokseekin kuono lumisena. Pysähtyy hetkeksi haistelemaan aamuista pakkasilmaa, huhuilen uudelleen ja koira tulee luokse. Mennään yhdessä sisään.
Vastaan tulee huumaava aamukahvin tuoksu. Riisun haalarin ja keittiössä kaadan kupillisen kahvia ja teen pari voileipää. Istahdan keittiön pöydän ääreen. Kahvi, Hesari, sunnuntai aamu, hiljaisuus. Hetki itselle.