Talossamme kasvaa Teini. Miten vaikeaa se varmasti onkaan olla Teini nykyaikana uusioperheessä. Auktoriteettejä testaillaa, rajoja yritetään murtaa. Koulukin pitäisi hoitaa. Pahaa oloa. Välillä hyvää oloa. Kiittämättömyyttä. Välinpitämättömyyttä. Tunteet on sekaisin, vuoroin ollaan äidillä vuoroin isällä. Missä Teinin koti on? Kaverit ja muut ihmissuhteet sekoittavat Teinin korttipakkaa. Sekavaa. Tuskaa. Kapinaa.
Katselen vierestä. En puutu. Katselen. Puutuin kerran, vastattiin Teinin suvusta napakasti, älä komenna! Älä kasvata! Älä puutu, et ole hänen äiti!! Tuntuu pahalta. Mikä minä olen? Olenko mitään? Tälle Teinille en enää mitään, vain kämppis, toveri joka jakaa saman talon. Toveri joka sanoo vain hei, hyvästi ja näkemiin. Toveri joka vain toivoo Teinille parasta. Yritä selvitä. Ehkä olen Teinille vielä joku päivä jotain....ehkä.
Katselen vierestä. En puutu. Katselen. Puutuin kerran, vastattiin Teinin suvusta napakasti, älä komenna! Älä kasvata! Älä puutu, et ole hänen äiti!! Tuntuu pahalta. Mikä minä olen? Olenko mitään? Tälle Teinille en enää mitään, vain kämppis, toveri joka jakaa saman talon. Toveri joka sanoo vain hei, hyvästi ja näkemiin. Toveri joka vain toivoo Teinille parasta. Yritä selvitä. Ehkä olen Teinille vielä joku päivä jotain....ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti