Avaan narisevan tallin oven. Kuuluu tuttua hörinää. Laitan valot päälle. Hörinä ja pörinä kovenee, karsinat kolisevat kun jyhkeät eläimet nousevat yöuniltaan. Kävelen tallikäytävää pitkin kohti omaa valko-harmaata tammaani. Tamman matala hörinä toivottaa hyvät huomenet. Silmät sirrillään se katselee emäntäänsä ja heinä annostaan. Hetken mietittyään se aloittaa tutun aamuvenyttelynsä. Kuin kissa se asettelee etujalat pitkälle eteen ja muhkea takapuoli pitkälle taakse ja veeeeenytteleeee. Hymyilen, näen kuinka tamma nauttiii. Seuraavaksi vuorossa vielä takajalkojen ojennus piiiiitkälle taakse. Noin. Vielä vilkaisu hörökorvin emäntää jonka jälkeen turpa hamuaa jo ensimmäistä heinätuppoa. Kuuluu tasainen rouskutus. Haen vielä rehu ja leipäannoksen. Ja voi kun se onkin hyvää, innoissaan tamma ahmii aamupalaansa. Sillä aikaa harjailen irtoturpeita turkista ja tutkailen vielä jalat ja kaviot. Loimi päälle. Tamma hamuaa viimeisen heinän korren ja kurkkii karsinan ovi aukosta. Joko mennään ulos? Rapsutan korvan takaa. Joo, mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti