Elämäni polku

Kävelen polkua elämän,
milloin perillä olen, sitä tiedä en.

Taakse on jäänyt monet ilot ja surut,
kengistä ravistettu hiekan murut.

Tiedän on joku käsikirjoituksen luonut,
elämäni polulle tiemerkit tuonut.

Niitä seurailen vaan välillä polulta harhailen,
kunnes oikea merkki tuo takaisin polulle elämän.

Matkaani nyt polulla jatkan,
välillä hengähtäen hetken.

Polkuni elämän kohti valoa vie,
käsikirjoittajakin siellä perillä lie.

Mutta milloin perillä olen, sitä tiedä en,
vain käsikirjoittaja -  tietää sen.