Maaliskuu.
Aurinko herättelee ja lämmittää pakkasen huuruista luontoa. Lumi kimaltelee ja häikäisee. Katselen tuttuun tapaan aamukahvia juoden ulos puutarhaani. Hangella on puiden ympärillä satoja jäniksen jälkiä. Niillä on ollut ilmiselvästi viime yönä sukukokous puutarhassani. Pitkäkorvat ovat tulleet matkojenkin päästä tapaamaan sukulaisiaan ja juhlimaan kevään tuloa. Tarjolla on ollut ruokaa ja juomaa. Kuutamon loisteessa kriikunapuiden alla on voinut laittaa jalalla koreaksi, jänistanssien lumi-lavalla on soinut jänispolkka. Juhlat ovat jatkuneet aamun sarastukseen saakka. Aamuauringon ensisäteiden valaistessa lumihankea, huikkaavat jänöjussit toisilleen "nähdään taas" ja pomppiivat onnellisina kukin omiin piilopaikkoihinsa odottamaan seuraavaa sukukokousta. Hörppään aamukahviani ja katselen puutarhani hangella olevia iloisen näköisiä jäniksen jälkiä ja huikkaan mielessäni jänöjusseille "tervetuloa taas ensi yönä kuutamoyön jänistansseille".
