Olen nähnyt Enkelini. Tuo kaunis, pitkä, vaalea olento pitkässä vaaleassa puvussaan, selässään suuret ja pehmeät siivet. Näin hänet eilen. Hän kurkisti olkani takaa, kun nukuin. Havahduin. Minuun koski. Kipu oli tullut taas vieraakseni. Sivusta näin Enkelini, joka laski kätensä olkapäälleni, levitti siipensä ylleni. Kipu poistui. Tuli rauha.
Kaikki nämä vuodet olen tiennyt, että joku seuraa minua. Huolehtii. Auttaa. Antaa voimaa.
Mutta miksi näyttäytyä minulle juuri nyt? Tarvitsinko vahvistusta? Horjuiko uskoni Enkeliini?
Nyt taas tiedän. Hän kulkee kanssani. Tuo kaunis, pitkä vaalea olento. Suojelusenkelini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti