Joulutarina osa 2

Heräilen hieman kylmissäni. Makuuhuoneemme takka on päässyt melkein sammumaan ja talven kylmyys meinaa väkisin tunteutua sisälle. Nousen, venyttelen ja kietaisen lämpimän aamutakkini ylle ja menen ikkunan luokse. Avaan paksut verhomme ja eteeni aukeaa mitä kaunein maisema. Lunta satelee hiljalleen, aamu aurinko nousee ja edessäni näkyvä metsä on saanut kauniin lumipeitteen joka kimaltelee auringon säteissä. Saimme kuin saimmekin jouluksi valkean joulun. Aivan kuten viime jouluna….. Vaivun muistelemaan… joulutoria ja kuinka isäni ja äitini tulivat meille viettämään joulua, lasten iloa ja aikuisten hyvää tuulta. Hymyilen. Havahdun, kun ovelta kuuluu vieno koputus ja ovelta kurkistaa sisäkkömme Lisa. Hänellä on kädessään puuvakka, hän on tulossa kohentamaan takkamme tulta. Hymyilen hänelle ja vinkkaan ”Tule vain, Hans saa myös luvan kohta heräillä, meillä on tänään pitkä matka edessämme”. Herätän Hansin ja menen herättelemään lapsia.
Anna ja Peter ovatkin jo hereillä ja ovat Peterin huoneessa. Kurkistan ovelta ja näen kaksi innostunutta ja iloista lasta. Olemme koko eilisen illan pakanneet matkatavaroita tulevaa matkaamme varten ja voin vain arvata ettei kumpikaan ole malttanut kunnolla nukkua viime yönä. Lasten into tarttuu minuunkin. Kehoitan heitä kuitenkin vaihtamaan pikaisesti vaatteet ja kiiruhtamaan aamupalalle. Menen itsekin takaisin huoneeseemme, jossa Hans onkin jo täysissä pukeissa, innoissaan hänkin sillä olemme aamupalan jälkeen lähdössä hänen vanhempiensa luokse viettämään joulua. ”Käyn pikaisesti vielä katsomassa tallissa että kaikki on kunnossa ja tulen sitten teidän kanssa aamupalalle” Hans sanoo ja hymyilee silmät innosta loistaen. Kylläpäs meillä onkin tänään iloinen ja innokas perhe.
Touhua, tohinaa, juoksua ympäri taloa. Annan Lena-nukke hävinnyt, Peterin pipoa ei löydy, Hansin rukkaset kadoksissa, viime hetken mietintää onko nyt kaikki… kyllä, kaikki on mukana ja pakattuna. Tallipoikamme, Rudolfin poika Mats, on pakannut kaiken vaunuihimme, myös sen erään matka-arkun tallin vintiltä, sen jossa odottavat lasten ja Hansin lahjat tulevaa jouluaattoa. Ja niin olemme vihdoin pakkautuneet vaunuun ja taljojen seassa onkin lämmintä ja mukavaa, edessä on pitkä matka. Rudolf ja Mats lähtevät meidän kanssamme, Aarre ja Tuisku jo kuopsuttaavat innoissaan maata ja höristelevät, ja saavat viimein käskyn Rudolfilta lähteä matkaan ja niin kauniissa lumisessa säässä lähdemme kohti Hansin lapsuuskotia. Vilkutamme vielä hovimestarillemme ja muulle palvelusväelle, jotka ovat tulleet ovelle hyvästelemään ja toivottelemaan hyvää matkaa ja joulua.
Hevosvaunumme kiitää pitkin tietä ja lumi vain pöllyää. Lapset selittävät innoissaan, kuinka odottavat mummin ja vaarin näkemistä ja myös serkkujen. Hansin sisko on tulossa perheineen joulua viettämään ja heidän lapset ovat hyviä ystäviä meidän lasten kanssa. Voi sitä riemua, kun kohtaamme. Syömme matkalla kokkimme Margarethan tekemät kinkkuvoileivät ja illan hämärtyessä saavumme vihdoin Kartanolle. En varmaan koskaan lakkaa ihmettelemästä ja ihailemasta Kartanon kokoa ja näköä. Etenkin näin jouluna ja illan hämärässä, kun ikkunoista kajastaa kynttilän valoja ja salin suuri joulukuusi näkyy ikkunasta, Kartano näyttää parhainta puoltaan.
Nousemme vaunuista ja samalla aukeaa pääovi ja Hansin vanhemmat rientävät meitä vastaan samoin kuin Hansin sisko perheineen. Hansin isä nappaa minut muhkeaan syleilyynsä ja muiskauttaa perinteisesti suukon poskelle ja toivottaa meidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi. Hansin perhe on ottanut minut alusta asti avosylin vastaan, heitä ei ole kiinnostanut taustani vaan se että Hans on onnellinen kanssani ja lapsilla on hyvä olla.
Siirrymme sisään ja pääsemmekin suoraan illallispöytään. Huumaava puheensorina täyttää ruokasalin, kun päivitämme toisillemme kuulumisiamme. Illallisen jälkeen lapset vetäytyvät yläkertaan lastenhuoneeseen ja miehet sikareineen Hansin isän työhuoneeseen ja me naiset saliin kahvikupposten kera. Ihailen salin upeaa joulukuusta ja huomaan siellä Annan ja Peterin tekemiä joulukoristeita ja hymyilen. Kuusessa on myös Hansin ja hänen siskonsa tekemiä koristeita, joulukuusi on siis täynnä perinteitä ja tunnetta. Ilta sujuu rattoisasti, välillä lapset käyvät kertomassa kuinka mukavaa heillä on ja käyvät vuorotellen istumassa mummin ja vaarin sylissä.
Viimein on aika vetäytyä nukkumaan ja toivottelemme hyvää yötä toisillemme. Käymme vielä Hansin kanssa Annan ja Peterin luona ja jo ovella kuulemme kuinka lapset supisevat innoissaan keskenään, näinköhän malttaavat tänäkään yönä nukkua, onhan huomenna jouluaatto. Peittelemme lapsemme ja toivotamme hyvää yötä. Huomenna onkin tiedossa perinteinen rekiretki kuumine glögeineen ja herkkuineen ja hurjaakin hurjempaa mäen laskua, näinköhän mummi ja vaari tänäkin vuonna uskaltautuvat mäen laskuun. Illalla koittaa se kaikkein jännin hetki….onkohan kuusen alle ilmaantunut lahjoja?  Ei siis ihme jos ei millään malttaisi käydä nukkumaan.
Huoneessamme katselen vielä hetken ikkunasta kirkasta tähtitaivasta ja mielessäni lähetän jouluterveiset omille vanhemmilleni, jotka ovatkin tänä vuonna isäni siskon luona viettämässä joulua. Hetkinen…taivaalla lensi tähdenlento…laitan silmät kiinni ja toivon…..hymyilen. Hyvää joulua !